Germaanista alkuperää
Suomalaiskorvaan hauskalta kuulostava himmeli-sana on peräisin ruotsinkielisestä himmel-sanasta, joka tarkoittaa taivasta. Pohjoismaisena pidetty himmeli lienee alun perin kulkeutunut jo keskiajalla Euroopasta Ruotsiin ja sieltä Suomeen, ensin lounaaseen ja edelleen muualle maahan.
Himmeleiden esikuvaksi on arveltu kirkkojen kynttiläkruunuja – ihmiset halusivat samanlaisia kotiinsa ja ryhtyivät rakentamaan niitä oljista. Kattoon ripustettu ”olkikruunu” oli aikoinaan enemmän kuin pelkkä koriste, se oli onnenkalu, jonka uskottiin tuovan hyvän sadon: Mitä isompi himmeli, sitä suurempi sato!
Himmeleiden teko kuului aikanaan perinteisesti nuorisolle, ennen kaikkea tytöille. He työstivät himmeleitä saunan jälkilämmössä, jotta oljet pysyivät sopivan kosteina ja notkeina. Talkoisiin saapui usein myös kylän poikia, joten himmeleiden varjolla saatettiin päästä myös seurustelun alkuun.
Rukiinolki on paras
Perinteisin materiaali himmelin valmistuksessa on suomalainen rukiinolki, joka on kerätty jo vihreänä ennen puintiaikaa. Kuivatuksen aikana kääntelemällä korret saadaan vaalenemaan kullankeltaisiksi. Kuivatut oljet liotetaan lämpimässä vedessä, puhdistetaan ja leikataan tarkkaan yhtä pitkiksi paloiksi.
Oljet yhdistetään toisiinsa paksulla ompelulangalla parsinneulaa apuna käyttäen – langan voi myös imaista oljen läpi. Olkien rinnalle on nykypäivänä tullut muitakin materiaaleja, kuten meriruoko, havut, lasiputket, juomatölkit ja mehupillit. Tällöin sitomiseen voidaan käyttää esim. rautalankaa. Erilaisten himmeleiden valmistusohjeita on netissä tarjolla yllin kyllin.
Rakenne ja koristelu
Himmelin olennaisin piirre on sen monikerroksinen rakenne. Himmelin perinteisin muoto on yksi suuri peruskuvio, jonka kulmista riippuu kuusi pienempää kuvioita (yksi niistä suuren kuvion sisällä). Jo perusmallin rakentaminen vaatii tekijältään geometristä hahmottamiskykyä, mutta kokeneemmat valmistavat huomattavasti monimutkaisempia malleja. Ei siis ihme, että himmelivertaukselle riittää käyttöä.
Himmeli on yleensä symmetrinen ja vapaasti pyörivä. Aikoinaan himmeli oli tapana värjätä ja koristella vaikkapa kukilla, peileillä tai kynttilöillä. Koristeellisia himmeleitä käytettiin mm. hääjuhlissa. Himmeleiden suosio laski 1800-luvun alussa, kun joulukuusi rantautui maahamme.
Hiipunutta himmeliperinnettä alettiin elvyttää 1930-luvulla Marttojen toimesta – ja tuolloin maahamme vakiintui nykyisin tunnettu pelkistetty olkihimmeli ilman koristeita. Tänä päivänä himmeleissä saatetaan leikitellä erisävyisillä oljilla, mutta varsinainen koristelu on jäänyt vähemmälle.
Perintötavaraa
Entisaikoina himmelit valmistettiin vuosittain, mutta nykyaikana himmelit säästetään joulusta jouluun. Hyvin säilytettynä himmeli kestääkin käytössä kymmeniä vuosia. Säilytys on kuitenkin haasteellista, sillä rakennelma ei kestä minkäänlaista rusikointia. Lämpötilakaan ei saisi liikaa vaihdella: ei liian kuivaa, eikä liian kosteaa. Pölyyntyneen himmelin voi varovasti puhdistaa vedellä suihkuttamalla.
Päivi Rantanen
Lähteitä: