Yhteisvaluutta euro tuli käyttöön käteisvaluuttana tasan 20 vuotta sitten. Pari kuukautta kestäneen rahanvaihtojakson jälkeen Suomen markka siirtyi historiaan. Hetki oli haikea, sillä markalla oli hyvin suuri merkitys meille suomalaisille – olihan se syntynyt jo vuonna 1860, jolloin olimme vielä osa Venäjän keisarikuntaa. Oma valuutta oli vahvistanut aikanaan autonomista asemaamme ja antanut toivoa tulevasta: omasta valtiosta.
Yhtenäisyyttä metallirahoihin
Suomen viimeisiksi jääneitä metallirahoja ryhdyttiin suunnittelemaan 1980-luvun lopussa. Muutokselle oli todellakin tarvetta. Tuolloin käytössä olleet metallirahat eivät olleet erityisen yhtenäisiä, sillä sarjaa oli muutettu useampaan otteeseen. Osa kuvituksista oli peräisin 1950-luvun alusta – tuolloinkin kyseiset kuvitukset oli tarkoitettu väliaikaisiksi. Lisäksi rahat olivat ostoarvoonsa nähden liian suuria.
Rahoja koskeva suunnittelukilpailu järjestettiin vuonna 1987. Se toteutettiin kutsukilpailuna, johon osallistui kymmenen rahojen tai mitaleiden parissa ansioitunutta kuvanveistäjää. Osallistujille annettiin melko vapaat kädet, mutta kilpailun sääntöihin sisältyi, että ainakin 1 markan rahaan piti ikuistaa Suomen leijona. Vaatimus oli ymmärrettävä, sillä Suomen leijonalla oli pitkät perinteet maamme rahoissa: se oli esiintynyt jo vuonna 1864 lyödyissä Suomen ensimmäisissä 1 markan metallirahoissa, joskin melko pienenä Venäjän kaksoiskotkan rintakilvessä.
Yksikään kilpailuehdotuksista ei noussut ylitse muiden. Ensimmäinen sija päätettiin jakaa Heikki Häiväojan ja Antti Neuvosen kesken, joista jälkimmäinen sai lopulta kunnian suunnitella metallirahat.
Ylistettyä kauneutta ja hyväntekeväisyyttä
Sarjan rahat tulivat käyttöön kahdessa osassa. Ensin vuonna 1990 liikkeeseen laskettiin 50 ja 10 pennin rahat. Niihin valittiin kaksi kansallistunnusta: kansalliseläin karhu (50 penniä) ja kansalliskukka kielo (10 penniä). Luontoaihe jatkuu muussa kuvituksessa: 10 pennin rahaa koristavat mehiläiskennot, kun taas 50 pennin rahassa on karhunsammalkuvioita.
Loput rahat eli 10 ja 5 markkaa sekä 1 markka otettiin käyttöön vuonna 1993. Seuraavana vuonna Helsingissä järjestettiin rahapajanjohtajien maailmankokous, johon osallistujat saivat valita muutaman edellisen vuoden aikana julkaistuista käyttörahoista kauneimman. Voittajaksi valittiin pihlajanmarjoja ja komeaa metsoa kuvaava Suomen 10 markkaa. Kyseinen raha oli maamme ensimmäinen kaksimetalliraha – kyseistä tekniikkaa käytetään myös nykyisissä 2 ja 1 euron rahoissa.
Nimellisarvoltaan 5 markan rahaan ikuistettiin kivellä köllöttelevä saimaannorppa, lumpeenlehtiä ja sudenkorento. Erittäin uhanalaista saimaannorppaa tavataan vain Suomessa Saimaan vesistössä. Niitä arvioidaan olevan ainoastaan noin 430 yksilöä. Saimaannorppaa kuvaavasta 5 markan rahasta laskettiin vuonna 1992 liikkeeseen ennakkoerä, jonka myynnistä saatu tuotto lahjoitettiin luonnonsuojeluun.
Markan raha eroaa muista, sillä se ei liity luontoon. Rahassa on Suomen leijonan lisäksi karjalaista koristeompelua mukaileva kuvio, joka voidaan yhdistää aiemmin Suomen rahoissa esiintyneisiin perinnekuvioihin eli hannunvaakunaan ja ”kalevalaisiin käsiin”.
Poikkeukselliset ”käyttöjuhlarahat”
Perinteisten käyttörahojen lisäksi Suomessa julkaistiin markan viimeisinä vuosina kaksi ”käyttöjuhlarahaa”, jotka olivat nimensä mukaisesti eräänlainen yhdistelmä käyttö- ja juhlarahaa. Rahoilla juhlistettiin Suomen liittymistä Euroopan unioniin (1995) ja Suomea Euroopan unionin puheenjohtajamaana (1999). Vaikka rahoista jälkimmäistä valmistettiin vain 100 000 kappaletta, Coin of the Year -kilpailu tulkitsi rahan olevan käyttöön tarkoitettu: se palkittiin vuoden 1999 kauneimpana käyttörahana.
Seteleissä historian eri aikakausia
Suomen viimeisen setelisarjan suunnittelu alkoi vuonna 1981. Tuolloin käytössä olleen sarjan ei katsottu olevan yhtenäinen, minkä lisäksi seteleihin piti lisätä varmuustekijöitä kopiokoneiden kehittymisen vuoksi. Tekniikan kehitys näkyi myös muun muassa käteisautomaattien yleistymisessä.
Ensimmäiseksi valittiin seteleiden aihepiiri. Ehdotuksiin kuuluivat muun muassa vanhat nähtävyydet, kulttuurihenkilöt ja kaupunkikulttuuri, mutta lopulta valinta osui Suomen historian eri aikakausiin. Seteleiden varsinaisesta suunnittelusta järjestettiin kaksiosainen kutsukilpailu, jonka voitti Torsten Ekström. Lopulliset setelit syntyivät yhteistyönä, johon osallistuivat Ekströmin lisäksi Erik Bruun ja Pentti Rahikainen. Työryhmää johti Kai Wuorio. Rahikaisen johdolla työhön osallistuivat myös Eeva Oivo ja Paavo Huovinen.
Setelit edustavat kolmea eri aikakautta: Ruotsin vallan aikaa (1 000 markkaa), autonomian aikaa (500 ja 100 markkaa) sekä itsenäisyyden aikaa (50 ja 10 markkaa). Kolme ensimmäistä seteliä (1 000, 100 ja 50 markkaa) laskettiin liikkeeseen vuonna 1986, jolloin tuli kuluneeksi 175 vuotta Suomen Pankin perustamisesta. Loput setelit tulivat käyttöön seuraavana vuonna.
Kuvituksena suurmiehiä
Ainoassa Ruotsin aikaa edustavassa setelissä (1 000 markkaa) on pappi, valtiopäivämies ja taloustieteellinen ajattelija Anders Chydenius sekä 1700-luvun purjelaiva ja Suomenlinnan Kuninkaanportti. Mikäli Suomessa olisi jouduttu ottamaan käyttöön 5 000 markan seteli, se olisi myös tullut edustamaan Ruotsin aikaa – aiheena olisi ollut suomen kirjakielen isänä tunnettu Mikael Agricola.
Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot valittiin 500 markan seteliin yhdessä viisikielisen kanteleen ja Punkaharjua kuvaavan maiseman kanssa. Toiseen autonomian aikaa edustavaan seteliin, 100 markan rahaan, pääsi puolestaan Finlandian säveltänyt Jean Sibelius. Setelissä on myös neljä joutsenta.
Itsenäisyyden aikaa edustavien rahojen pääaiheina ovat arkkitehti Alvar Aalto (50 markkaa) sekä juoksijalegenda Paavo Nurmi (10 markkaa). Aaltoa kuvaavassa setelissä on Finlandia-talo, Nurmea kuvaavassa setelissä puolestaan Olympiastadion. Tarkkasilmäinen voi nähdä 10 markan setelin etusivun pohjakuviossa tutun hahmon: juoksijapatsaan profiilin.
Sarjan seteleihin tuli useita turvatekijöitä, joiden määrää lisättiin myöhemmin vuonna 1991 liikkeeseen laskettujen Litt. A -painosten myötä. Nurmea kuvaava 10 markan seteli ei ollut muokattavien rahojen joukossa, sillä suunnitteilla oli uusi 10 markan metalliraha.
Linna täydensi sarjan
Sarjaa täydennettiin myöhemmin 20 markan setelillä, joka laskettiin liikkeeseen vuonna 1993. Tähän itsenäisyyden aikaa edustavaan seteliin ikuistettiin hiljattain menehtynyt kirjailija Väinö Linna. Setelin takasivulla on Tammerkosken yläjuoksu, kaksi lentävää sorsaa ja Finlaysonin kutomon rakennukset.
Seteliä ei pidetty täysin onnistuneena, sillä sen katsottiin sekoittuvan liian helposti 100 markan rahaan. Uusittu 20 markan seteli laskettiin liikkeeseen vuonna 1997 eli vain viisi vuotta ennen käteiseurojen käyttöönottoa. Eräs setelin muutoksista oli hologrammi, jonka viereen asetettiin Suomen setelihistorian ainoa kirjallisuussitaatti. Se on peräisin Tuntemattomasta sotilaasta: ”Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia”.
Markkojen palautuminen Suomen Pankkiin
Vuonna 2002 toteutetun rahanvaihtojakson jälkeen markkamääräisiä metallirahoja ja seteleitä pystyi vaihtamaan Suomen Pankissa euroiksi vielä kymmenen vuoden ajan. Määräajan umpeutumisen jälkeen kävi ilmi, että seteleitä jäi palauttamatta noin 709 miljoonaa markkaa, metallisia käyttörahoja puolestaan noin 586 miljoonaa markkaa. Osasyy tähän lienee nostalgia – markka oli ja on edelleen suomaisille hyvin tärkeä.
Taru Norrena
Lähteet:
Suomen rahat Tuukka Talvio, Suomen Pankki 2003
Viimeiset markat – Suomen markkamääräiset setelityypit 1945–2002 Antti Heinonen, Suomen Pankki 2012
Rahapajanjohtajien maailmankokous Helsingissä
Antti Heinonen, Numismaattinen aikakausilehti 3/1994, Suomen Numismaattinen Yhdistys 1994
Eurokäsikirja Matti Mörttinen & Leena Paldán (toim.), PS-kustannus 2001
WWF
Suomen Pankki