Paavo Nurmi voitti vuoden 1924 Pariisin olympialaisissa kuuden päivän aikana yhteensä viisi kultamitalia: kolme kultaa henkilökohtaisilta matkoilta (1 500 m, 5 000 m ja maastojuoksu) sekä kaksi joukkuekultaa (3 000 m ja maastojuoksu). Saavutus hakee vertaistaan yhä sadan vuoden jälkeenkin.

Helsingin olympialaisten järjestäminen oli valtava ponnistus ja koko kansan voimannäyte. Kesä 1952 ei ollut ainoastaan kilpailutapahtumien osalta ikimuistoinen vaan koko suomalainen yhteiskunta koki tuolloin monia myönteisiä muutoksia. Kisat toimivat sodan jälkeisen kasvun ja kehityksen vauhdittajana ja mahdollistivat infrastruktuurin, liike-elämän ja Helsingin kaupunkikuvan elinvoimaistumisen.

Me suomalaiset muistamme Münchenin kesäolympialaiset etenkin Lasse Virenin legendaarisesta 10 000 metrin juoksusta. Sydän pamppaili mustavalkotelevisioiden ja radioiden ääressä, kun nuori myrskyläläinen kaatui matkan puolivälissä, nousi nopeasti ylös, aloitti hurjan takaa-ajon ja juoksi lopulta voittoon maailmanennätysajalla 27,38,4.

Yksi talviolympialaisten karvaimmista suomalaismuistoista koettiin vuonna 1980, kun Juha Mieto hävisi kultamitalin miesten 15 kilometrin kilpailussa sadasosasekunnin erolla. Se tiesi matkassa vaivaiset 5,9 senttiä. Kirvelevästä tappiosta huolimatta – tai juuri siksi Mieto hiihti lopullisesti suomalaisten sydämiin.

28-vuotias Marja-Liisa Kirvesniemi, tuolloin vielä tyttönimeltään Hämäläinen, voitti kultaa naisten 5, 10 ja 20 kilometrin hiihdoissa Sarajevon olympialaisissa. Kolmen henkilökohtaisen kultamitalin ja viestihiihdon pronssin myötä Kirvesniemestä tuli paitsi Sarajevon hiihtokuningatar myös koko kisojen paras urheilija – kaikki lajit mukaan lukien.

31-vuotias soutaja Pertti Karppinen nousi Los Angelesin olympialaisten suomalaissankariksi voittamalla kolmannen perättäisen olympiakultansa. Miesten yksikkösoudun tiukka kilpailu tuttua kilpakumppania Länsi-Saksan Peter Michael Kolbea vastaan päättyi jälleen vasta viimeisillä metreillä. Karppisen saavutus teki hänestä yhden olympiahistoriamme menestyneimmistä urheilijoista.

Viimeistään Calgaryn olympialaisissa 1988 koko urheilua seuraava maailma oppi tuntemaan mäkihyppääjän nimeltä Matti Nykänen. Jyväskyläläinen teki olympiahistoriaa voittamalla kolme kultamitalia (suur- ja normaalimäki sekä joukkuekilpailu) samoissa kisoissa. Samaan saavutukseen ei ole yltänyt kukaan toinen mäkihyppääjä maailmassa.

Vaaleanpunainen huivi piti pitkän takatukan visusti kuosissa, kun perholainen Arsi Harju pyörähteli Sydneyn olympialaisten kuularingissä syyskuussa 2000. Aamupäivällä Suomen aikaan Australiasta alkoi kuulua kummia: finaalipaikkaa kisoissa tavoitellut perholainen pesee ennakkosuosikit ja voittaa olympiakultaa. Harju on yhä edelleen viimeisin yleisurheilun suomalainen olympiavoittaja.

Iivo Niskanen voitti ensimmäisen henkilökohtaisen olympiakultansa 50 kilometrin hiihdossa Pyeongchangin olympialaissa 2018. Periteisellä tyylillä hiihdetyn kilpailun voitto tuli täysin ylivoimaisen esityksen ja viimeisen kilometrin häikäisevän kaksintaistelun päätteeksi. Edellisestä suomalaisesta 50 kilometrin hiihdon olympiavoitosta oli ehtinyt kulua 58 vuotta.

Miesten jääkiekkojoukkue voitti ensimmäisenä suomalaisena palloilujoukkueena olympiakultaa. Leijonat lähti vuoden 2022 Pekingin olympiaturnaukseen yhtenä ennakkosuosikeista eikä hävinnyt kisojen aikana otteluakaan. Numerot 2‒1 ja päivämäärä 20.02.2022 on kirjoitettu ikuisesti suomalaisen urheilun historiankirjoihin.