Olen nauhoittanut tämän tarinan isäni itsensä kertomana ja olen kirjoittanut sen myös muistiin. Mutta en löytänyt niitä nyt, joten kerron tapahtuman omien muistikuvieni mukaisena.

Isäni johtama hiihtopartio oli liikkeellä suomalaisten puolustuslinjojen etupuolella. Venäjän hallitsemalla alueella. Silloin napapiirin lähellä oli vielä lunta ja hiihtokeli  Isäni oli 30-vuotias ja isäni johtamaan ryhmään kuuluneet sotilaat kymmenen vuotta nuorempia.

Partioreissun aikana hiihtävien suomalaisten nenään kantautui vieno savun tuoksu! Oliko jossain lähellä venäläisiä? Ryhmä valpastui ja alkoi varovasti liikkuen selvittää savun alkuperän. Erään pienehkön harjun päällä suomalaiset huomasivat, että alhaalla harjujen välissä oli venäläinen partio! Venäläisiä sotilaita suojasi joka puolella harjumuodostelma. Harjujen välinen pohja-alue oli kaiketi suppa. Suppa on jääkaudella harjujen keskelle muodostunut alue. Se on kuin kattilan pohja. 

Venäläiset olivat sytyttäneet tulet ja aloittaneet ruokailun. Kiväärit olivat laitettu pystyyn lumihankeen. Vain yksi mies vartio aseen kanssa hieman kauempana. Venäläisen vangitsemisesta oli luvattu palkkiona loma. Isäni teki nopeasti uhkarohkean suunnitelman. Ensin levittäydytään eri puolille harjun lakea. Yksi meistä liukuu pienten puiden suojassa vartiomiehen kimppuun. Kaikki muut suomalaiset avaavat välittömästi tulen, jos suunnitelman toteuttaminen keskeytyy epäonnistumiseen. Isäni kysyi, kuka on vapaaehtoinen yksin tehtävään vartiomiehen yllättämiseen? Kukaan nuorista sotilaista ei rohjennut ilmoittautua vapaaehtoiseksi. Isäni totesi, hyvä on, teen sen itse.

Levittäydytte harjun laelle ja avaatte heti tulen kaikilla aseilla, jos vartiomies huomaa minut!

Suunnitelma toteutettiin. Isäni onnistui hivuttautumaan vain muutaman metrin päähän vartiomiehestä, vartiomiehen huomaamatta. Isäni karjaisi vartiomiehelle "Руки вверх!"( Kädet ylös) ja muut suomalaiset nousivat aseet ampumavalmiina pystyyn eri puolilla harjun yläosaa. Venäläinen vartiomies huomasi piirittäjät ja pudotti välittömästi aseensa maahan ja nosti kätensä pystyyn. Suomalaiset ottivat venäläisten käsikranaatit, ammukset ja aseista lukot. Lukkojen poistamisen jälkeen venäläisten aseilla ei voinut ampua. 

Isäni nauroi huvittuneena muistellessaan tätä tilannetta. Venäläisten aseet olivat aivan uusia eikä niillä oltu vielä ammuttu kertaakaan. Aseissa oli varastointiajan rasvaa tai aseöljyä. Lisäksi aseet ja elintarvikkeet olivat yhdysvaltalaisia! Suomalaiset tutkivat perusteellisesti venäläisten reput. Myös venäläisten nenäliinoissa luki "Made in USA". 

Suomalaiset lähtivät vangitsemiensa venäläisten kanssa hiihtämään yhdessä kohti suomalaisten asemia. Venäläiset kantoivat itse lukottomat aseensa ja muut varusteensa. 

Kuvittelen mielessäni miten hauskalta se onkaan näyttänyt, kun suomalaiset ja venäläiset sotilaat hiihtivät yhdessä toisen maailmansodan mielettömyyden keskellä.

Yksi venäläisistä oli erittäin lahjakas ja taitava piirtäjä. Tämä venäläinen sotilas piirsi vangitsemispäivänsä iltana muotokuvan isästäni. Isäni sanoi, että hän istui mallina kannon päällä. Valokuva on edelleen kunniapaikalla lipaston päällä lapsuudenkodissani.

Myöhemmin saman vuoden kesällä isäni palkittiin 3 viikon lomalla. Loma-ajan isäni käytti heinätöihin kotitilallaan Sortavalan maalaiskunnassa.