Hän oli jo aiemmin taistellut talvisodassa, missä hän haavoittui lievästi käteen.

Rikhard -setä joutui uudelleen jatkosotaan ollen tuolloin 30 vuotias. Heillä oli 3 kk ikäinen Keijo poika, serkkuni. Rautavaaralta olevat miehet sotivat jälleen Repolassa, missä pikakiväärimies Hartikainen kävi lyhyeksi jääneen sotansa.

Hän oli heittäytynyt aseineen kranaattikuoppaan, koska ajatteli ettei vihollisen tulitus osuisi kahdesti samaan kuoppaan. Suomi oli joutunuy yhä ahtaammalle Saksan ja Neuvostoliiton puristuksessa.

Ajatus oli väärä, hän sai heti surmansa. Hänet ehdittiin haudata taistelukentälle ruumiin huonon kunnon vuoksi. Sotaa oli käyty vajaa kaksi kuukautta ja suomalaiset etenivät Repolan Pismajoelle.

Väliaikaiseen sankarihautaan Repolaan vuonna 1941 haudattiin 18 sotilaan ruumista. Niin myös pikakiväärimies Hartikainen. haudattiin sinne toisen kerran.

Vainaja tunnistettiin vielä samana talvena, ruumis lähetettiin kotikuntaan Rautavaaralle 24.10.1941..Hartikainen ei päätynyt kuitenkaan kotikunnan kirkkomultaan vaan lähemmäs Säyneisen kirkkomaalle, sillä kulkuyhteydet olivat huonot Rautavaaralle sekä Säyneinen on huomattavasti lähempänä.

Pahoin silpoutunut ruumis oli haudattava mahdollisimman pian mutta meni kaksi kuukautta ennenkuin setän arkku saapui viimeiselle leposijalleen Säyneisen kirkkomaahan. Arkun päällä oli lukenut: Ei saa avata. Hilja vaimo kuitenkin halusi nähdä miehensä mutta todennut ettei olisi kannattanut avata.

Setäni oli haudattu kolme kertaa.

Keijo poika oli puolen vuoden ikäinen kun isän ruumis tuotiin Säyneisen kirkkomaalle.

Keijo kävi isänsä haudalla vasta aikuisiällä. >>>>Hänen lapsena ollessaan mieli teki kuvitelmia, jospa sittenkin isä palaisi.

Äiti meni aikanaan uusiin naimisiin, Keijo sai sisarpuolia ja elämä jatkui.

Keijo jäi toistamiseen isättömäksi ollessaan 10 vuotias.

Tämän halusin kertoa setänääni kunnioittaen, joka antoi henkensä isänmaamme puolesta.