Viime vuonna pääsimme viettämään itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaa. Vaatimattomampi, mutta yhtä tärkeä hetki koettiin vuonna 1927, jolloin itsenäistymisestä tuli kuluneeksi tasan 10 vuotta. Tapahtumaa kunnioitettiin tuolloin ylistävillä puheilla ja kookkaalla leijonapatsaalla, jonka loi kuvanveistäjä Gunnar Finne.
Leijonapatsas syntyi kilpailun kautta
Vuonna 1924 Finne voitti Viipuriin sijoitettavaa itsenäisyyspatsasta koskevan kilpailun. Finne oli kilpailussa ylivoimainen, sillä hän vei taidokkailla luonnoksillaan sekä ensimmäisen että toisen sijan. Finne oli jo tuossa vaiheessa menestyksekäs taiteilija, joka oli tehnyt muotokuvia, koristellut rakennuksia ja niittänyt mainetta sankarimuistomerkkien suunnittelijana.
Samana vuonna, kun Finne voitti kilpailun, Turussa julkaistiin hänen ja arkkitehti Armas Lindgrenin luoma suihkukaivo. Kyseisen kaupungin ensimmäisen suihkukaivon aiheeksi valikoitui kolmella jalalla seisova leijona, joka osoittaa oikealla etukäpälällään eteenpäin. Finne käytti leijona-aihetta myös Viipurin itsenäisyyspatsaassa ja aivan syystäkin – onhan leijona maamme vanhimpia symboleita.
Suomen rakastettu symboli
Ulkomaalaiset ihmettelevät joskus leijonaa Suomen symbolina – olisihan esimerkiksi karhu ollut loogisempi valinta. Suomella ja leijonalla on kuitenkin pitkä historia. Kauimmaksi historiaan ulottuva tarina kertoo Nooan pojanpojasta Magogista, joka hallitsi kertoman mukaan aikanaan Suomea tunnuksenaan uljas leijona. Kyseessä on tosiaan pelkkä tarina, mutta Folkungan sukuun kuuluneet Suomen herttuat ovat todistetusti käyttäneet keskiajalla leijonaa sukunsa symbolina.
Vuonna 1568 Suomen herttua Juhana kohosi Ruotsin kuninkaaksi ottaen myöhemmin Suomen suuriruhtinaan arvonimen. Käyttöön tuli leijonaa esittävä Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna. Eräs vanhimpia Suomen leijonavaakunoita sijaitsee Uppsalassa Juhanan isän Kustaa Vaasan hautamonumentissa, joka valmistui vuonna 1591. Kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alle, leijona säilyi maamme tunnuksena esiintyen esimerkiksi ensimmäisissä markoissa. Täten itsenäistymisen hetkellä leijona oli kulkenut suomalaisten rinnalla jo varsin pitkään.
Itsenäisyyttä juhlistava teos
Finne ikuisti Suomen leijonan Viipurin itsenäisyyspatsaaseen melko samankaltaisena kuin Turun suihkukaivossa. Kolmella jalalla seisova tuuheaharjaksinen leijona ei tosin pitänyt etukäpäläänsä ilmassa, vaan se lepäsi Karjalan vaakunan päällä. Leijonapatsas valmistettiin suomalaisesta ”Albergan arpihiotusta punaisesta graniitista”.
Leijona asetettiin korkean jalustan päälle niin, että eläin katsoi itään päin. Jalustan luo pääsi kivirappusia pitkin. Jalustaan hakattiin itsenäistymisestä kertova teksti SUOMEN ITSENÄISYYSJULISTUKSEN MUISTOKSI 6.XII.1917. Itsenäisyyden leijona -nimen saanut patsas julkistettiin Tervaniemen puistossa juhlavin menoin Suomen 10-vuotispäivänä 6. joulukuuta 1927.
Leijonan vai keisarin paikka?
Puistossa oli ollut leijonan paikalla aiemmin Pietari I Suurta kuvaava patsas, jonka venäläiset olivat pystyttäneet vuonna 1910. Tuolloin oli tullut kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Viipuri vallattiin. Kun Suomi itsenäistyi, suomalaiset kaatoivat keisarin patsaan ja veivät sen Helsinkiin. Myöhemmin vuonna 1930 se sijoitettiin Viipurin taidemuseoon.
Talvisota puhkesi Suomen ja Neuvostoliiton välille vuonna 1939. Suomalaiset taistelivat urhoollisesti suurvaltaa vastaan ja onnistuivat säilyttämään itsenäisyytensä. Viipuri sen sijaan menetettiin. Itsenäisyyden leijona oli saanut sodan aikana vaurioita ja neuvostoliittolaiset kaatoivat sen asettaen Pietari I Suuren patsaan leijonan tilalle. Jatkosodan aikaan suomalaiset valloittivat Viipurin ja kaatoivat jälleen keisarin patsaan. Tässä yhteydessä patsaan pää tiettävästi irtosi.
Viipuri jäi sotien jälkeen Neuvostoliiton haltuun. Pietari I Suuri palautettiin paikalleen kunnostettuna vuonna 1954. Itsenäisyyden leijona oli pitkään kadoksissa, mutta nykyään se sijaitsee Viipurissa Monrepos’n puistossa. Leijona on vain muisto entisestä – poissa ovat raajat, osa kuonosta ja vaakuna.
Kuvanveistäjä Gunnar Finne
Gunnar Finne syntyi 4. huhtikuuta 1886 Hollolassa. Hän opiskeli Helsingissä ruotsinkielisessä koulussa ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1905. Finne ei halunnut kuitenkaan palata takaisin juurilleen, vaan ryhtyi opiskelemaan arkkitehdiksi. Tie vei Polyteknillisestä opistosta Taideteolliseen keskuskouluun ja Wieniin. Tunnettu arkkitehti Armas Lindgren huomasi Finnen lahjat kuvanveiston alalla. Lindgren toimi tuolloin Taideteollisen keskuskoulun taiteellisena johtajana. Lindgren antoi Finnelle rakennuksiin liittyviä kuvanveistotehtäviä ja teki hänen kanssaan monia yhteisprojekteja, jotka koskivat muun muassa Hangon kaupungintaloa ja Kalevan taloa Helsingissä. Finne teki yhteistyötä myös arkkitehti Eliel Saarisen kanssa, joka muistetaan muun muassa Suomen seteleiden ja Helsingin rautatieaseman suunnittelijana. Kun Saarinen muutti vuonna 1923 Yhdysvaltoihin, hän olisi halunnut Finnen mukaansa. Suomalaisten onneksi Finne ei tarttunut tarjoukseen. Finne oli monipuolinen taiteilija, joka loi muun muassa patsaita, pienoisveistoksia ja mitaleita. Hän sai arvostetun Pro Finlandia -palkinnon vuonna 1951. Vuonna 1927 valmistunut Itsenäisyyden leijona kuuluu Finnen tunnetuimpiin töihin. Se toimi inspiraationa myös toiselle Finnen leijonapatsaalle, joka sijaitsee Kytäjän kartanon puistossa. Kyseisellä patsaalla ei tosin ole jalustaa, vaan kyseessä on vaakunaa pitelevä leijona. Finnen kenties kuuluisin taideteos on Helsingissä sijaitseva Zachris Topeliuksen muistomerkki, joka tunnetaan nimellä Taru ja totuus. Teos tuo hienolla tavalla esiin tämän kirjailija-tiedemiehen kaksi eri puolta. Finne menehtyi Helsingissä 17. syyskuuta 1952. |
Tapahtui vuonna 1927
- Ensimmäinen virallinen puhelu Atlantin yli Yhdysvalloista Eurooppaan
- Eduskuntatalon peruskivi muurattiin
- Oscar-palkinnot jakava Yhdysvaltain elokuva-akatemia perustettiin
- Charles Lindbergh lensi yli Atlantin
- Suomen lippua juhlistettiin ensimmäisen kerran omalla päivällä
- Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit
- Ensimmäinen puhuttu äänielokuva Jazzlaulaja tuli ensi-iltaan
- Näyttelijä ja ohjaaja Lasse Pöysti ja tanssija Aira Samulin syntyivät
- Itsenäinen Suomi täytti 10 vuotta
Gunnar Finnen teoksia
- Itsenäisyyden leijona
- Taru ja totuus
- G. A. Petreliuksen suihkukaivo
- Viipurin sankarihaudan muistomerkki
- Eduskuntatalon veistoskoristeluja
- Pellingin retken muistomerkki
- Jyväskylän sankaripatsas ”Uhriliekki”
Taru Norrena
Lähteet:
Gunnar Finne 1886–1952. Lahden taidemuseo 1986
Gunnar Finne, kuvanveistäjä. Jaakko Puokka, Otava 1947
Suomen leijona. Tuukka Talvio, Museovirasto ja Vammalan Kirjapaino Oy 1997.
Suomalaisten symbolit. Tero Halonen & Laura Aro, Atena 2005.
Biografiakeskus
Hyvinkään kaupunki
Turun kaupunki
Etelä-Suomen Sanomat
Kansallisgalleria
