Suomalaisten juhlarahojen, rahasarjojen ja erikoisrahojen virallinen jakelija

Kirjaudu

Tervetuloa

010 80 80 40
Ostoskorisi on tyhjä.

Sota-ajan tarinat

Jotta emme unohtaisi

Sotiemme veteraanien ja kotirintaman sankareiden tarinoita

Me suomalaiset olemme saaneet elää rauhan aikaa pian 80 vuotta. Jatkosota päättyi 19.9.1944 ja keväällä 1945 Suomeen laskeutui pysyvä rauha.

Juhlistamme 80-vuotista rauhan aikaa kunnioittamalla kaikkia niitä sotiemme sankareita, jotka taistelivat itsenäisyytemme puolesta. Yhteistyössä Sotiemme Veteraanien kanssa olemme keränneet sota-ajan tarinoita. Julkaisemme uusia tarinoita pitkin syksyä.

Sota-ajan tarinat on taltioitu asiakkailta saamiemme kertomusten perusteella sellaisenaan.
Osassa tekstejä saattaa esiintyä sanoja tai sanontoja, joita ei enää nyky-yhteiskunnassa käytetä, mutta jotka esiintyvät tarinoissa historiallisessa kontekstissa.

Viljo Johannes Mäkinen, synt. 1907, kaatui Äyräpäässä 9.-10. 7. 1944. Isäni oli pienviljelijä. Tilan koko oli n. 6 hehtaaria peltoa, 2 hehtaaria metsää, loput tonttimaata, yhteensä n. 10 hehtaaria. Hän ei saanut käydä kansakoulua, mutta suoritti kansakoulun oppimäärän asevelvollisaikana. Sitä helpotti, että hän oli käynyt kristillisessä...

Matille! Terveisiä sinne. Kiitos kirjeestä. Tulisin mielelläni sinne, mutta en pääse. Olin kyllä Helsingissä torstaina. Aamulla pääsimme koulusta pois, kun oli ensimmäinen hälytys. Iltapäivällä menin Valjalle.

Vaarini Onni Osvald Lampinen (30.4.1914-16.6.1944) menehtyi 1944 ja mummini Laila (1920‒1992) jäi yksin kahden pienen lapsen kanssa. Isäni Pertti (1941‒2020) oli silloin parivuotias ja hänen sisarensa Marjatta (1940‒1993) vuoden vanhempi. Sota jätti syvän arven mummiini, josta tuli nuorena leski, ja heidän isättömiin lapsiinsa. Isäni sanoi usein,...

Seuraa meitä

Facebook Instagram YouTube