Suomen lippu kolmen valtakunnan rajapyykillä

Lauantaina vietettävä kansallinen veteraanipäivä on yleinen liputuspäivä. Ajankohta 27.4. ei ole sattumaa. Harva hoksaa päivämäärän viittaavan tiettyyn tärkeään hetkeen – tiedätkö mihin?

Lapin sota oli erikoinen vaihe Suomen historiassa. Moskovan välirauhasopimuksen mukaisesti Suomen tuli riisua saksalaisjoukot aseista ja karkottaa heidät maasta. Entisistä aseveljistä tuli siis takaa-ajettuja.

Virallisesti vihollinen vaihtui ”yhdessä yössä” ja etenkin Lappi sai kokea kovia. Pohjois-Suomesta joutui evakkoon yhteensä noin 168 000 henkilöä. Taistelutuhojen lisäksi saksalaisten katkeruus kostautui lohduttomalla tavalla: Poltetun maan taktiikalla perääntyneet joukot hävittivät kaiken mennessään.

  • Viimeisetkin saksalaissotilaat poistuivat Käsivarresta Norjan puolelle 27.4.1945. Sen merkiksi pystytettiin Suomen lippu kolmen valtakunnan rajapyykille – sota oli vihdoin päättynyt.

Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1987 Lahdessa, itsenäisyytemme 70-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Sopivaksi päivämääräksi katsottiin Lapin sodan päättymispäivä, jolloin toinen maailmansota oli Suomen kohdalta ohitse. Valinta korostaa vuotuisen veteraanipäivän luonnetta: kyseessä ei ole voitonjuhla vaan rauhanomainen muistopäivä.

Evakkomuistoja Napapiiriltä

Torniojokilaaksossa, Juoksengin kylässä asuneella Veera Iivosella (s. 1925) on omakohtaisia muistoja Lapin sodasta. Hän kertoo jokivarressa liikkuneiden saksalaisten kehottaneen paikallisia siirtymään ajoissa turvaan Ruotsin puolelle. Veeran mukaan he ryhtyivätkin heti kovalla kiireellä ajamaan tavaroita niittylatoihin suojaan. Osa omaisuudesta soudettiin joen yli Ruotsiin, jotta edes jotain säästyisi.

Veera Iivonen
Veera Iivosella (s. 1925) on paljon omakohtaisia muistoja Lapin sodan ajoilta.


Vakavasta aiheesta huolimatta etenkin karjankuljetus nostattaa edelleen hymyn Veeran huulille: Pihapiirissä talojen välissä seisoi vahti ja kylän lehmät koottiin aukiolle. Sonni tuotiin nenärenkaineen paikalle ja koko katrasta ryhdyttiin siirtämään Turtolan lossille. Kotinurkista lähteminen oli vaikeaa etenkin vasikoille: yksi niistä hyppäsikin Tornio-Kilpisjärvi tiellä ojan yli. Pyörällään perässä polkenut Veera loikkasi vasikan perään ja juoksi karkulaisen kiinni. Turtolassa karja siirrettiin lossilla Ruotsiin.

Koko maailma palaa

Veera muistuttaa, että jokivarressa liikkuneet saksalaiset olivat kunnon miehiä, jotka eivät suostuneet taloja polttamaan. – Norjasta lähetettiin SS-miehet erikseen siihen hommaan. Se oli kauheaa, näytti siltä että koko taivas palaa, hän kertoo päätään puistellen.

Ruotsin puolella majailtuaan he kuulivat suomalaisjoukon lähestyneen jo kolmen kilometrin päähän. Silloin he keräsivät kahteen veneeseen muonatarvikkeita ja soutivat joen yli Suomeen. Veera toimi toisen veneen peränpitäjänä – vene piti ohjata oikeassa kulmassa vinottain vastarannalle, muutoin voimakas virta olisi vienyt väkisin vaarallisena kuohuvaan Kattilakoskeen.

Miinanraivausta

Kun Veera palasi kotikyläänsä, siellä olivat vain savupiiput pystyssä. Seuraavana päivänä hän pääsi miinanraivaajien vanavedessä tutkimaan kotitalonsa kohtaloa. Miltei perille päästyään Veera huomasi sillassa muista poikkeavan lankun ja ilmoitti siitä miinanraivaajille. Asia tarkastettiin ja löytynyt miina saatiin onnistuneesti purettua. – Varmasti siinä jonkun hengen pelastin, tuumii Veera.

Lapin tuhoa kävivät kauhistelemassa myös Ruotsin kuninkaalliset. He olivat järkyttyneitä näkemästään, mutta vakuuttivat, että kaikki varmasti rakennetaan uudelleen. – Oli mukava nähdä heidät paikanpäällä, kuningas oli pitkä ja komea, muistelee Veera.

Perintönä vapaus ja itsenäisyys

Kansallinen veteraanipäivä palauttaa mieleen kuinka hyvin Suomi sotavuosista lopulta selvisi – kiitos paitsi sotiemme veteraanien, myös muiden kansalaisten ja hyvän yhteishengen. Kaiken kaikkiaan Suomi paini perättäisten sotien myllerryksessä varsin pitkään, käynnistyiväthän ensimmäiset taistelut jo marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Talvisodan syttymisestä tule tänä syksynä kuluneeksi jo 80 vuotta.

Sotiemme veteraaneja on elossa vielä noin 10 000 ja heidän keski-ikänsä on 94 vuotta. Meistä jokainen voi osaltaan tukea elämänsä ehtoota viettäviä kunniakansalaisiamme. Ketään heistä ei pidä jättää yksin.

Tilaa Talvisota 80 vuotta -muistomitali