Miksi Brysselissä oli piilotettu rahakätkö?

Maailman suurin koskaan löydetty haudattujen kolikoiden kätkö.

Vuonna 1908 tehtiin yllättävä löytö Belgian pääkaupungin Brysselin keskustassa, kun vanhaa kapakkaa purettiin rautatietöiden tieltä Rue d’Assaut -nimisellä kadulla. Keittiön lattian alla olevan sadevesisäiliön alapuolelta, paljastui vuosisatoja vanha rahakätkö - noin 150 000 keskiaikaista, pennin kokoista, hopeakolikkoa 1200-luvun puolivälistä.

Säilyttäminen

Yksi mahdollinen syy suuren rahamäärän kätkemiseen Brysselissä saattoi yksinkertaisesti olla varojen säilyttäminen. Keskiajalla oli varsin tavallista, että varakkaat henkilöt kätkivät kolikkojaan ja arvoesineitään maahan turvaan sodilta, levottomuuksilta tai ryöstöiltä. Kätkön huomattava koko viittaa siihen, että rahat oli tarkoitus säilyttää turvassa, kunnes niitä jälleen tarvittiin. Jos kätkö kuului varakkaalle omistajalle, miksei siitä jäänyt jälkeäkään asiakirjoihin?

Kansainvälinen kaupankäynti

Bryssel oli vilkas kaupunki vuonna 1265. Kukaan ei ole onnistunut selvittämään, kuka omisti rakennuksen, jonka alle kätkö haudattiin. Tiedetään kuitenkin, että 1300-luvulla kiinteistön omisti varakas ja vaikutusvaltainen perhe, jolla oli yhteyksiä villakauppaan. Englannista vietiin suuria määriä villaa, josta Belgia tunnetusti valmisti kankaita. Brysselin maine merkittävänä kankaantuottajana veti puoleen kauppiaita kaikkialta Euroopasta. Oliko kätketyt rahat tarkoitettu villakaupan rahoittamiseen? Mutta mikään ei täysin selitä, miksi joku kätki ja unohti näin suuren omaisuuden, eikä koskaan palannut sen luo.

Sotilasoperaatiot

1200-luvulla käytiin useita sotilaallisia operaatioita, jotka vaativat maksuja sotilaille ja palkkasotureille. On ehdotettu, että rahaa olisi voitu varastoida juuri heidän palkkojensa maksamista varten. Asiantuntijoiden mukaan Brysselin rahakätkössä oleva rahamäärä ylittää selvästi sen, mitä tarvittaisiin sotilaiden palkkaamiseen alueellisessa konfliktissa.

Kuningatar Eleonooran sota-arkku

Sisällissota syttyi Englannissa toukokuussa 1264, kun kapinalliset paronit vangitsivat kuningas Henrik III:n ja hänen vanhimman poikansa, prinssi Edwardin Lewesin taistelussa. Kuningatar Eleonoora, Henrikin vaimo, pakeni Flanderiin mukanaan arvokas  sota-arkku, ja ryhtyi kokoamaan armeijaa hyökätäkseen Englantiin. Eleonooran suunnitelmat murenivat, eikä armeija koskaan lähtenyt liikkeelle, syynä saattoivat olla liian vähäiset varat. Samanaikaisesti prinssi Edward pakeni vankeudesta, kokosi armeijan ja johti rojalistit ratkaisevaan voittoon Eveshamin taistelussa elokuussa 1265. Kolme kuukautta myöhemmin Eleanor palasi Englantiin, ja paavi suostui kattamaan hänen ulkomailla kertyneet velkansa määräämällä englantilaisen papiston maksamaan hänelle kuusikymmentätuhatta puntaa. Ehkä Brysselin rahakätkön englantilaiset kolikot olivat osa kuningatar Eleonooran sota-arkkua. Tämä ei kuitenkaan täysin selitä, miksi kätköön sisältyi myös mannermaisia kolikoita.

Lahjontarahaa

Vuonna 1255 kuningas Henrik III:n veli, Rikhard Cornwallilainen, valittiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Tästä arvostetusta virasta päättivät Saksan kaupunkivaltioiden seitsemän arkkiherttuaa, ja menestyneen ehdokkaan odotettiin lahjovan heistä ainakin neljä. Lahjukset olivat merkittäviä ja ne maksettiin säännöllisinä erinä. Rikhard kruunattiin perinteiden mukaisesti Aachenissa, joka sijaitsee noin 130 kilometriä Brysselistä itään, ja hän vieraili alueella neljä kertaa vuosien 1257 ja 1269 välillä. On uskottavaa, että Brysselistä löydetyt kolikot olivat osa tätä lahjusrahaa.

Pietarinkirkon rahat

Englannissa kirkko keräsi vuosittaisen veron, nimeltään Pietarinkirkon rahat, jotka toimitettiin paaville Roomaan. Koska yleinen reitti Englannista Roomaan kulki Brysselin kautta, sieltä löydetyt rahat saattoivat olla Pietarinkirkon rahoja. Kirkon asiakirjat 1200-luvulta, ovat poikkeuksellisen tarkkoja, eikä yhdestäkään 1260-luvun Pietarinkirkon rahalähetyksistä ole raportoitu kadonneen. Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että Brysselin rahakätkö liittyisi Pietarinkirkon rahoihin.

Katedraalin varat

Kun Brysselin rahakätkö haudattiin, katedraalin rakentaminen oli jo hyvässä vauhdissa. Tämä on saanut jotkut historioitsijat spekuloimaan, että rahaa kerättiin katedraalin rakennusmateriaalien hankintaan ja rakennustyöntekijöiden palkkaamiseen. Rakennustyöt edellyttivät suuria summia, joten kolikoiden varastointi oli uskottava ratkaisu. Ei kuitenkaan ole löydetty todisteita siitä, että katedraalin rakennustyöt olisivat keskeytyneet kolikkolähetysten puuttumisen takia, mikä heikentää tämän teorian uskottavuutta.

Koronkiskonnan voitot

Englannin punnan sekä paikallisten flaamilaisten kolikoiden yhdistelmä viittaa siihen, että rahakätkö kuului ryhmälle, joka harjoitti taloudellista toimintaa molemmilla puolin Englannin kanaalia. Juuri rahojen kätkemisen aikaan vainottiin erästä ryhmää, joka sopii tähän kuvaukseen. Juutalaiset olivat ainoa ryhmä Euroopassa, jolla oli lupa lainata rahaa korkoa vastaan (koronkiskontaa) ei-juutalaisille. Korkeat korot herättivät paheksuntaa, ja juutalaisista tuli yhä epäsuositumpia lainanottajien silmissä. Vuonna 1253 Englannin kuningas Henrik III sääti sortavia lakeja, joiden tarkoituksena oli eristää juutalaiset ja rajoittaa heidän liikkumistaan. Hän myös verotti juutalaisia ankarasti, mikä heikensi heidän kykyään harjoittaa liiketoimintaa, ja syytti heitä myöhemmin rituaalimurhista, erityisesti lasten surmaamisesta.

Vuosien 1263 ja 1265 välisenä antisemitismin aaltona juutalaisyhteisöt Lontoossa, Canterburyssa, Northamptonissa, Winchesterissä, Cambridgessä, Worcesterissa ja Lincolnissa joutuivat ryöstöjen kohteiksi. Lisäksi viralliset taloustapahtumia koskevat asiakirjat ja velkakirjat tuhottiin. Kykenemättöminä hankkimaan elantoaan, sekä  naapureidensa syrjinnän ja parjauksen kohteina, monet juutalaisperheet todennäköisesti pakenivat muualle Eurooppaan etsiäkseen parempaa elämää.

Vuonna 1261 Brabantin herttua Henrik III uhkasi antaa Brysselin juutalaisyhteisölle porttikiellon, ellei korkoa vastaan lainaamista lopetettaisi. Tässä pelon ja epävarmuuden ilmapiirissä on täysin uskottavaa, että juutalaiset halusivat piilottaa todisteita varallisuudestaan, erityisesti niistä, jotka olivat peräisin koronkiskonnasta. Juutalaisiin kohdistuneen vainon kiihtyessä on hyvinkin mahdollista, että Brysselin rahakätkö jäi vuosisadoiksi piiloon, koska sen haudanneet tapettiin pian sen jälkeen.

Brysselin rahakätkö on yhä edelleen Euroopan suurin keskiaikainen rahalöytö ja sen tarina on kuin historiallisesta jännitysnäytelmästä. Syitä kolikoiden piilottamiseen on spekuloitu monin tavoin, mutta totuus jää yhä mysteeriksi.