Tarina kuin elokuvasta – hopea-aarre, joka teki maailmanennätyksen

SS City of Cairo

Hopean viimeinen matka

Marraskuussa 1942, keskellä toista maailmansotaa, samaan aikaan kun Suomi taisteli jatkosodassa itärintamalla, saksalainen sukellusvene U-68 upotti Etelä-Atlantilla brittiläisen höyrymatkustajalaivan SS City of Cairon. Laivan mukana katosi yli 300 ihmisen lisäksi salattu hopealasti – yli 8,5 miljoonaa kolikkoa, joiden oli määrä tukea Britannian taistelua natsi-Saksaa vastaan. Hopea jäi makaamaan meren pohjaan yli 5 100 metrin syvyyteen, kunnes se löydettiin yli 70 vuotta myöhemmin.

---

  

• Keisarinna Viktoria, Keisari Edvard VII ja Keisari Yrjö V

Maailma sodassa – taustatilanne 1942

Vuonna 1942 toinen maailmansota oli täydessä vauhdissa. Britannia kamppaili natsi-Saksaa vastaan, mutta sen resurssit olivat vähissä. Monet maat eivät hyväksyneet brittien seteleitä, vaan vaativat maksuksi hopeaa. Sitä ei saatu kotimaasta, mutta Intian siirtomaasta löytyi ratkaisu. Nykyisestä Mumbaista alettiin kuljettaa vanhoja hopearahoja meriteitse Britanniaan – vaarallisen Atlantin yli, sukellusveneiden uhkaamana.

 

SS City of Cairo – laiva ja sen lasti

SS City of Cairo oli matkustajalaiva, joka kuljetti yli 300 ihmistä — diplomaatteja, perheitä, sotilaita ja miehistöä. Sen reitti kulki Intiasta Britanniaan, pysähtyen Etelä-Afrikassa. Laivan salaisena lastina oli noin 100 tonnia hopeaa, eli noin 8,5 miljoonaa hopearahaa, jotka olivat elintärkeitä Britannian sodan aikaiselle taloudelle.

• SS City of Cairo upposi vain muutama päivä Kapkaupungista lähdön jälkeen

 

Hyökkäys ja uppoaminen

Kuudes marraskuuta 1942 natsien sukellusvene U-68 kohtasi SS City of Cairon Etelä-Atlantilla ja ampui laivaa kohti kaksi torpedoa. Ensin torpedo osui, ja sukellusvene odotti, että miehistö ja matkustajat ehtisivät pelastusveneisiin, ennen kuin toinen torpedo upotti laivan nopeasti noin 2 000 kilometrin päässä Afrikan rannikosta. Ensireaktioissa vallitsi paniikki, mutta suurin osa onnistui nousemaan kuuteen pelastusveneeseen ja aloittamaan epätoivoisen matkan kohti lähintä rantaa tai saarta, vaikka osa menehtyikin.

• Hylky lepäsi merenpohjassa 5150 metrin syvyydessä

Selviytyminen merellä – ihmiskohtalot

Uppoamisen jälkeen noin 300 pelastunutta jakautui kuuteen pelastusveneeseen. Heidän määränpäänsä oli Saint Helenan saari, joka sijaitsi noin 800 kilometrin päässä. Osa pelastusveneistä löydettiin ajoissa, mutta moni ajelehti viikkoja keskellä Atlanttia ilman kunnollisia varusteita. Vesi, ruoka ja toivo kävivät vähiin. Loppujen lopuksi 195 henkilöä selvisi hengissä ja pelastautui.

 Dramaattisin kohtalo oli kuitenkin pienimmällä veneellä, jossa 17 ihmistä ajautui merelle 51 päiväksi. Lopulta vain kaksi selviytyi, upseeri ja naismatkustaja. Heidät pelasti brasilialainen sota-alus vain 130 kilometrin päässä rannikosta. Valitettavasti upseeria myöhemmin kotiin kuljettanut alus upposi. Nainen, Margaret Gordon kuitenkin kieltäytyi ylittämästä Atlanttia ennen kuin sota olisi ohi. Hän eli 90-vuotiaaksi. Monet menehtyivät janoon, uupumukseen tai vammoihin. Pelastusveneissä elämä oli armoton taistelu selviytymisestä – ilman suojaa, ruokaa tai varmuutta suunnasta.

• Kartassa näkyvät SS City of Cairon uppoamispaikka ja viiden pelastusveneen löytöpaikat. Yhden veneen tarkka löytöpaikka ei ole tiedossa. Uppoamispaikka eroaa hieman sukellusveneen kapteenin antamasta arviosta.

Hylky unohtuu – syvyyksien hiljaisuus

SS City of Cairo katosi Atlantin syvyyksiin vuonna 1942, ja sen tarkka sijainti jäi mysteeriksi. Vuosikymmenten ajan laivan kohtalo unohtui – hopealasti ja hylky lepäsivät hiljaisuudessa lähes 5 200 metrin syvyydessä, syvemmällä kuin yksikään tunnettu hylynetsintä oli aiemmin yltänyt. Laivan löytäminen oli lähes mahdotonta: valtava syvyys, epätarkat sijaintitiedot ja tuon ajan rajoittunut teknologia estivät etsintäyritykset. Atlantin pohja on kuin vedenalainen vuoristo, ja hylky saattoi olla osin mudan peitossa. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin teknologian kehittyminen mahdollisti sen etsimisen uudelleen.

Etsintä ja löytö – teknologian ihme

Vuonna 2011 Deep Ocean Search ‑niminen brittiläinen etsintäryhmä paikansi SS City of Cairo ‑hylyn lähes 5 200 metrin syvyydestä Etelä‑Atlantilla. He käyttivät etsinnässä kehittyneitä välineitä: sonar‑kaapeleita, ROV‑robotteja ja syvänmeren tekniikkaa, jotka kestivät valtavaa painetta. Nostotyössä saatiin merestä pinnalle yli 8,5 miljoonaa hopearahaa – operaatio, joka merkittiin Guinnessin ennätyksiin nimellä “syvimmältä nostettu aarre”.

• Sinä voit olla yksi harvoista ihmisistä, jotka omistavat Guinnessin ennätyskirjaan päässeen haaksirikkorahan!

Raha, arvo ja keräily – hopean uusi elämä

Kun merenpohjasta nostettiin yli 8,5 miljoonaa 1 rupian hopearahaa, niiden uusi elämä alkoi. Intialaiset kolikot, joissa esiintyvät hallitsijat Viktoria, Edvard VII ja Yrjö V, rahoissa oli korkea hopeapitoisuus, 91,7 %. Vain noin 22 000 kolikkoa säästettiin ja konservoitiin – osa päätyi museoihin, osa keräilijöille, myös Suomessa. Vaikka hopeapitoisuuden arvo on merkittävä, niiden suurin arvo on tarinassa. Nämä eivät ole vain metallia, kolikot kertovat ennen kaikkea uskomattoman tarinan sodasta, selviytymistaistelusta ja kadonneen aarteen löytymisestä.

• Hopea-aarre sisälsi rahoja yhdeltä kuningattarelta ja kahdelta kuninkaalta

Loppusanat – meri kantaa tarinoita

SS City of Cairon hopearahojen matka ei päättynyt meren pohjaan – se vain keskeytyi. Yli 70 vuotta myöhemmin meri palautti osan siitä, mitä se oli kätkenyt. Kolikoiden tarina jatkuu nyt käsissämme, vitriineissä ja museoissa.

Meri kantaa tarinoita – ja joskus tuo ne takaisin.
SS City of Cairo ei ole vain uponnut laiva, vaan muistomerkki ihmisistä, sodasta ja arvoista, jotka joutuivat koetukselle mutta eivät kadonneet. Se on kertomus toivosta, rohkeudesta ja historian pitkästä muistista.