Sota-ajan tarinat - jotta emme unohtaisi - Suomen MonetaSuomen Moneta – keräilijän kumppani, rahojen ja mitaleiden asiantuntija

-A A+

Kirjaudu

Tervetuloa

Google 4.3/5
010 80 80 40
Ostoskorisi on tyhjä.

Sota-ajan tarinat

Jotta emme unohtaisi

Sotiemme veteraanien ja kotirintaman sankareiden tarinoita

Me suomalaiset olemme saaneet elää rauhan aikaa pian 80 vuotta. Jatkosota päättyi 19.9.1944 ja keväällä 1945 Suomeen laskeutui pysyvä rauha.

Juhlistamme 80-vuotista rauhan aikaa kunnioittamalla kaikkia niitä sotiemme sankareita, jotka taistelivat itsenäisyytemme puolesta. Yhteistyössä Sotiemme Veteraanien kanssa olemme keränneet sota-ajan tarinoita. Julkaisemme uusia tarinoita pitkin syksyä.

Sota-ajan tarinat on taltioitu asiakkailta saamiemme kertomusten perusteella sellaisenaan.
Osassa tekstejä saattaa esiintyä sanoja tai sanontoja, joita ei enää nyky-yhteiskunnassa käytetä, mutta jotka esiintyvät tarinoissa historiallisessa kontekstissa.

Vanhempani tutustuivat ja alkoivat seurustella 1930-luvun loppupuolella. Isäni oli maanviljelysperheen poika ja mukana Suojeluskunnassa rivijäsenenä ja alikersanttina. Niin tuli lähtö lähemmäksi rajaa jo ennen sodan syttymistä. Siinä vaiheessa äitini oli lapsuuden kodissaan maalaistalon tyttärenä.

Sankaruus on hyvin subjektiivinen asia. Kuka kenenkin mielestä on sankari, vaihtelee varmasti suurestikin. Minulle isäni on sankari.

Olen syntynyt 27.05.1944 Varkaudessa. Isäni Veikko ja äitini Helmi olivat puutarhassa tekemässä töitä. Isä oli laittanut saunan lämpiämään, minä olin ilmoittanut syntymästäni ja kätilöä ei ollut saatu paikalle.

Isäni sotamies Sulo Oinonen ampui ensimmäisen suomalaisten torjuntalaukauksen aamuseitsemältä 30.11.1939 Hyrsylän mutkan suulla.


Seuraa meitä

Facebook Instagram YouTube