Suomen rahahistoriasta löytyy tiettyjä käännekohtia, joista yksi merkittävimpiä koettiin vuonna 1963. Tuolloin arvoltaan vähäiseksi jäänyt Suomen vanha markka korvattiin nykymarkalla, joka tuli vastaamaan 100 vanhaa markkaa. Monet muistavat tapahtuman vielä hyvin – seuraava yhtä suuri muutos koettiin vasta Suomen siirryttyä euroon.
Alkusysäys jo 1940-luvulla
Rahauudistuksen historia yltää toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Inflaatiota yritettiin hillitä seteleiden leikkaamisella, mutta samoihin aikoihin suunnitteilla oli markan korvaaminen suuremmalla rahayksiköllä. Asiaa varten perustettiin toimikunta, jonka tehtäviin kuului muun muassa uuden rahayksikön nimen keksiminen.
Kuten odottaa saattaa, myös kansalaiset innostuvat asiasta kovin. Kansan syvistä riveistä tulleita nimiehdotuksia olivat muun muassa auri, fenno, pirkka, raho, sampo, sata, silva, soli, suomo, suure ja voltti. Kansainvälisempää tunnelmaa oli kruunussa, punnassa, suurmarkassa ja taalerissa. Uuden rahayksikön nimeksi suositeltiin lopulta riksiä, joka on vanha suomalainen rahan nimi. Pankkivaltuusto ei lämmennyt riksille ja koko asia siirrettiin lopulta syrjään.
Rahoihin ei suuria muutoksia
Rahauudistukseen palattiin 1960-luvun alussa. Vastaavanlaisia uudistuksia toteutettiin tuolloin muissa maissa, kuten esimerkiksi Ranskassa. Suomen uusi rahalaki säädettiin vuonna 1962. Se tuli voimaan 1. tammikuuta 1963. Uusi nykymarkka tuli vastaamaan 100 vanhaa markkaa ja vanha markka muuttui penniksi. Uudistuksesta tiedotettiin laajalti muun muassa lehtisillä, lehdissä, radiossa, televisiossa ja elokuvateattereissa.
Uudistuksen myötä tarvittiin tietenkin uudet rahat. Aikataulu osoittautui odotettua tiukemmaksi, joten täysin uusien rahojen suunnitteluun ei riittänyt aikaa. Muutoinkaan ei pidetty sopivana, että kansalaisten tulisi totutella sekä uusiin kuvituksiin että nimellisarvoihin. Ironista kylläkin, Suomen edellinen metallirahasarja oli aiottu vain väliaikaiseksi. Sarjan rahoihin tehtiin tosin pieniä muutoksia. Seuraavana vuonna käyttöön tuli täysin uusi 1 markan raha, minkä lisäksi sarjaa täydennettiin myöhemmin ”jäänmurtajavitosella”. Myös seteleiden puolella muutokset olivat nimellisarvojen vaihtamisen lisäksi pieniä. Ne koskivat lähinnä vesileimoja, värejä ja papereita.
Rahat vaihtuivat vikkelään
Vanhat rahat palautuivat Suomen Pankkiin hyvin. Vuoden 1963 lopussa liikkeessä oli enää noin kolme prosenttia vanhasta setelistöstä, käytössä olevista metallirahoista puolestaan runsaat kaksi kolmannesta oli uusia. Kansalaiset käänsivät vielä pitkään hinnat mielessään ”vanhoiksi markoiksi” – aivan kuten monet tekivät lähes 40 vuotta myöhemmin käteiseurojen tultua käyttöön.
